pelistä pois

.
Pakkanen, Outi WSOY 2001

Ilona Laaksola on nelikymppinen saneerattu pankkivirkailija ja nykyinen puhelinmyyjä. Hän elelee yksikseen, tekee iltaisin itselleen lasillisen tai pari ja ihailee ikkunastaan juhlavalaistua stadionin tornia. Hänen yksinäisiä päiviään piristää naapurin pikkuvanha kymmenvuotias Sorella. Tytön isä, Atte Söderberg, taas viettää hyvinkin vilkasta elämää. Ja vanha ystävämme Anna Laine tekee Aten firmalle mainosgrafiikkaa.

Eräänä sunnuntaina alakerran kukkakaupasta löydetään ruumis. Helmikuisten päivien aikana asiat saavat yllättävän ratkaisunsa.

Töölö




Ström hämmästyi miten vähän Töölö oli itse asiassa muuttunut. Liikkeitä oli tullut ja mennyt, kyltit ja autojen mallit olivat vaihtuneet, mutta tunnelma oli sama jopa näissä pienissä suttuisissa kuvissa. Nykyisinhän Töölö oli taas kovassa huudossa, mikä erityisesti harmitti Strömiä. Hän olisi enemmän kuin mielellään muuttanut aitoon funkistaloon – vaikka tällaiseen, hän ajatteli ympärilleen vilkaisten – mutta hinnat olivat nousseet pilviin. Näillä kulmilla hänellä ei olisi varaa edes pieneen yksiöön, hänet oli tuomittu ikuisesti Vantaalle.

Ja näinhän se on edelleen. Yli puoli vuosisataa sitten valmiiksi rakennetussa Töölössä ei monia näkyviä muutoksia ole tapahtunut tähänkään päivään mennessä. Suurimmat luonnonmullistukset olivat Sokeritehtaan ja Sipoonkirkon purku, katastrofeja joita kunnon viiskymmentälukulaiset ja sitä vanhemmat eivät vieläkään ole voineet antaa anteeksi syyllisille.

Humalistonkatu 1

Ilonan Laaksolan koti , Atte Söderbergin asunto ja kukkakauppa Gerbera


Humalistonkatu / Humalistonkuja kulmaus, talo on huoltoaseman verran irti Mannerheimintiestä ja tämä pohjoismainen 'piazza' on yksi niistä kevennyksistä, joilla Mannerheimintielle on saatu väljyyden tuntua.

Tässäkin talossa on helmikuussa 2010 käynnissä ikkunoiden uusimisremontti.

Kukkakauppa Gerbera


Tarinan kukkakauppa Gebera sijaitsi tässä samassa liikehuoneistossa, jossa tänä päivänä toimii Galleria Akvart. Jos Gerbera todellisuudessakin oli olemassa, se varmaan näytti suunnilleen samalta kuin parin korttelin päästä löytyvä Cyclamen.






Stadionin torni



Stadionin torni kiehtoi Sorellaa. Sitä hän oli seisonut tuijottamassa Paavo Nurmen patsaan luona silloinkin muutama viikko sitten, kun Ilona oli nähnyt hänet ensimmäisen kerran. …..

Ilona oli kävellyt parkkialueen ja Toivonkadun poikki Nurmen patsaan luokse ja pysähtynyt pienen tytön viereen, joka tuijotti taivaalle niska kenossa, niin että paksu punainen tukka ulottui melkein vyötärölle.

Villa Kivi



Töölönlahtea kiertävällä kävelytiellä oli yllättävän paljon ihmisiä liikkeellä. Huono keli ei näyttänyt pelottavan varsinkaan koirien ulkoiluttajia. Silloin tällöin tuli vastaan sauvakävelijöitä, ja Ilona huomasi hämmästyksekseen, etteivät kaikki suinkaan hoippuneet haudan partaalla. Joukossa oli niin paljon nuoriakin, että hän päätti ottaa seuraavan kerran sauvat mukaan – sitten joskus kun taas viitsisi lähteä reippailemaan. ”Minä sitten rakastan tuota taloa.” Sirkku pysähtyi ihailemaanlahden toisella puolella kohoavaa kirjailijatalo Villa Kiveä, jonka tiennoilla näytti liikuskelevan ihmisiä. Ehkä siellä oli taas menossa häävastaanotto tai jotkut merkkipäiväjuhlat.

Talvella nämä Töölönlahden 'toisella' rannalla sijaitsevat huvilat näkyvätkin komeasti kun rehevä lehto ei peitä niitä taakseen. Moni Oopperan satunnainen kävijä on ihmetellyt että koska nuo tuohon ovat ilmestyneet. Suojelupäätösten ansiosta näitä saamme ihailla jatkossakin.


Kisahalli


Kisahallin kohdalla Linda ylitti Mannerheimintien ja hidasti automaattisesti askeliaan ohittaessaan raitiovaunuhallit ja lähestyessään Humalistonkatua. Paniikki iski äkkiä päälle, niin rajuna että Linda melkein juoksi läheisen Esson myymälään.

Töölön kisahalli, entinen Messuhalli, on yksi niistä pysyväksi koetuista maamerkeistä, jotka eivät koskaan muuta muotoaan. Se valmistui vuonna 1935 monikäyttöhalliksi, jossa näyttelyiden ohessa pidettiin konsertteja, juhlia ja urheilutilaisuuksia. Nykyisellään Kisahalli palvelee hyvin monipuolisesti helsinkiläisiä kuntoliikkujia ja säännöllistä kilpailutoimintaa järjestetään koripallossa, lentopallossa, miekkailussa, nyrkkeilyssä ja voimistelussa.


Carrols - Hesburger



Ilona oli vilkaissut kelloa. Iltapäivä oli ehtinyt jo niin pitkälle, että torikauppiaat olisivat joka tapauksessa sulkemassa kojujaan. Mannerheimintie kulman Carrols mainosti tupla-juustohampurilaisia kympillä, ja Ilona kiepahti sisään.....
Syötyään juustopurilaisensa ja puolet vastenmielisen lötköistä ranskalaisista perunoista Ilona oli tyhjentänyt tarjottimen roskiin, napannut mukaansa iltapäivälehden ja lähtenyt.

Kun Carrols hampurilaisravintolat 1970-luvun puolivälissä tulivat Helsinkiin, Mannerheimintien ja Toivonkadun kulmaan perustettu oli yksi ensimmäisistä. Sittemmin Hese on osannut myyntiniksit paremmin, ja niinpä tässäkin kulmassa toimintaa jatketaan Hesburgerin kylttien alla ja kymmenessä vuodessa tarjousaterian hinta on noussut kymmenestä markasta 6,55 euroon.

Liikepaikka on otollinen pikaruokapaikalle, potentiaalisia asiakkaita kulkee runsaasti päivittäin niillä kulmilla muun muassa matkalla Stadionille, Pallokentälle, Jäähalliin, Kisahalliin ja niistä takaisin. Eli luultavasti hampurilaisia saa tästä kulmauksesta 'ikuiset ajat' , liikekyltti vaan kertoo kellä bisnekset on mennyt parhaiten



Turha sieltä Hesestä enää on sitä Carrolsin akvaariota etsiä, tyhjä paikka pylväiden välissä kertoo missä monni aikoinaan uiskenteli.

Esson huoltoasema



Silti kymmenvuotias Sorella Söderberg ei ollut ollenkaan ujo. Tänäänkin hän oli soittanut reippaasti Ilonan ovikelloa ja marssinut sen kummemmin selittelemättä suoraan olohuoneen ikunaan. Siitä näki Esson huoltoaseman ja Mannerheimintien yli Sallinkadulle – ja ennen kaikkea siitä näki Stadionin tornin, joka kohosi ikuisen tyylipuhtaana pehmeässä iltavalaistuksessa.

Sinä paskamaisen lumisena perjantaina Atte Söderberg ei todellakaan ollut keksinyt montaakaan asiaa joita ei olisi vihannut tai vähintäänkin inhonnut.
....
Hän oli kahlannut auraamattoman pihan poikki läheiselle Essolle ja polttanut kielensä sumpilla, joka oli epäilemättä ehtinyt parkkiintua pannussa yön yli. Siitä kimpaantuneena hän oli heittänyt jo maksamansa kinkkusämpylän tiskille ja marssinut ääneen kiroillen tiehensä

Huoltoaseman paikka on entinen, mutta nimi ei enää ole Esso vaan on muuttunut jo vuonna 2007 ABC Deliksi, eikä kahviosta saa enään sitä yönyli seissyttä sumppia...

Töölön kirjasto




”Ajattelin itse asiassa piipahtaa Töölön kirjastossa etsimässä erästä romaania, jonka olen halunut lukea jo kauan, mutta sitten ajattelin ettei kirjasto varmaankaan ole vielä auki”, Atte selitti vilpittömästi hymyillen. ”Itse asiassa aloin epäillä, ovat kirjastot ylipäätään sunnuntaisin auki, joten yksinkertaisesti käännyin ja tulin takaisin kotiin.”

Vaikka Aarne Ervin suunnittelema Töölön kirjasto Topeliuspuiston pohjoispäässä on valmistunut jo 1970, vieläkin monelle vanhalle töölöläiselle tämä on se Uusi kirjasto. Vanha Töölön kirjasto (entinen kasakoiden upseerikerho) purettiin pois aikanaan hotelli Hesperian tieltä.

Lehtovaara



”Ja nyt Lehtovaaraan”, hän ilmoitti heitettyään salkun takapenkille.
Atte oli varannut pöydän etukäteen, ja Sorella marssi hovimestarin perässäarvokkaasti kuin kanta-asiakas. Hän valitsi paikan selin ikkunaan vaivautumatta edes vilkaisemaan ruokalistaan.
”Mä tiedän muutenkin mitä mä otan. Coeur de filet provençal ja valkosipuliperunat”, hän ilmoitti.
”Se on kyllä aika iso annos”, hovimestari huomautti hymyillen. ”Meillä on tässä lastenlistakin...”
”Kiitos, mutta ei kiitos” Sorella mulkaisi naista äkäisesti.
”Mä jaksan syödä sen minkä tilaan”, hän ilmoitti asetellessaan toppapusakkaansa viereisen tuolin selkänojalle.
Hovimestari naurahti hiukan nolona ja kääntyi sitten Aten puoleen. Tämä kilmoitti yhtyvänsä edelliseen tilaukseen. ”Ettei tulisi annoskateutta.”

Alunperin Viipurista lähtöisin oleva yritys siirtyi Helsinkiin ja tähän Mechelininkatu 39:n kiinteistöön jo vuonna 1940. Se on yksi niistä 'hyvistä ruokapaikoista' joiden ei tarvitse erikseen itseään mainostaa ja joihin on syytä varata pöytä etukäteen.

Niinkuin moni muukin Töölön taloista myös Lehtovaaran talo on tullut siihen ikään, että perusremontti on ajankohtainen. Talo on paketissa mutta ravintola toimii.



Dagmarikatu 7 - Lindan ja Sorellan koti


Linda asui kolmannessa kerroksessa, näköalat kahteen ilmansuuntaan, Dagmarinkadulle ja pieneen puistikkoon. Verhoja ei ollut, ei edes viherkasveja tai koriste-esineitä ikkunalaudoilla. Hannen mielestä se näytti kolkolta, mutta sopi kieltämättä Lindan pelkistettyyn tyyliin.



Aurora Karamzinin huvila (Hakasalmen huvila)



Mika oli tehnyt todella pitkän lenkin, …....
Hän oli kävellyt Töölönlahden rantaa Finlandiatalon takaa ja Aurora Karamzinin huvilan ohi Postitalon kulmalle.

Vaikka Hakasalmen huvila on toiminut Helsingin kaupunginmuseona jo lähes sata vuotta (vuodesta 1911) niin edelleen se parhaiten tunnetaan kuuluisimman omistajansa, Aurora Karamzinin, kotina.