lauantai 30. tammikuuta 2010

yöpuisto

Aina on joku, joka tuntee pimeiden iltojen salaisuudet.

Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: koti hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12-vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.

Outi Pakkanen : Yöpuisto , Otava 2008








Niemistöjen koti (Tehtaankatu 14)



Hannele Niemistö hidasti automaattisesti askeleitaan lähestyessään kadunkulmaa. Siitä oli tullut hänen ikioma pikku rituaalinsa, tapa jolla hän ikäänkuin tervehti jylhää vadelmanpunaista jugendtaloa. Vaikka hän oli asunut talossa jo yli kaksi vuotta, se näytti aina yhtä kauniilta ja jotenkin salaperäiseltä.

Hannelea huvitti, miten hän jokin aika sitten oli huomannut suorastaan loukkaantuneensa nykyisen kotitalonsa puolesta, kun valtakunnan päämedia oli pyytänyt lukijoita valitsemaan kaupungin kauneimman jugendtalon. Tietysti hän oli äänestänyt omaansa, joka ei ehkä edes edustanut aivan tyylipuhdasta jugendia, eikä ollut sijoittunutkaan kymmenen parhaan joukkoon.



Siinähän se seisoo edelleen kuvatun kaltaisena. Tosin niillä kulmilla vuosikymmeniä liikkuneet muistavat talon vieläkin sellaisena likaisen harmaana, jollaisena se murjotti vuosikaudet monen kiusaksi. Onneksi se ja useat muutkin Tehtaankadun varrella olevat talot on ehostettu uudelleen 'vahan värikartan' mukaiseen kuosiin.

Virpi Saaren asuintalo (Tehtaankatu 12)




Neitsytpolku



Hannele meni sulkemaan työhuoneen ikkunan, jonka Mikael oli jättänyt auki aamuisen voimistelutuokionsa jälkeen. Neitsytpolku oli kapea katu, mutta sumu oli edelleen niin tiiviin valkoinen, että vastapäinen talo tuskin erottui sen takaa.

Tehtaankatu




Puistot



Rasmus maleksi Neitsytpuiston kallioille. Hän viihtyi paljon paremmin siellä kuin kadun toisella puolella isommassa Vuorimiehenpuistikossa, joka oli hänen mielestään pelkkä kakaroiden leikkipaikka. Kaiken lisäksi siellä oli naurettava kyltti, jossa kiellettiin lintujen ruokkiminen...




Hemingway's

Hemingway's Hietalahti Helsinki, Hietalahdenranta 11

Nyt siivotaan mökki ja lähdetään jonnekin juhlimaan, Roope ehdotti iloisesti. - Mikään ei ole niin tylsää kuin omalla duunipaikalla dokaaminen. Mennään vaikka Hemingway'siin tonne torinkulmaan. Mä tarjoan – ainakin ensimmäisen kierroksen.

Hemingway's on ravintolaketju, jonka baari/kahviloita löytyy 13 paikkakunnalta, Helsingistäkin neljä. Itse luonehtivat ravintoloitaan mukavaksi sekoitukseksi suurta maailmaa ja kotoisen tasokasta kantapubia. Siellä voit kuluttaa aikaasi ja nauttia olostasi selaillen päivän lehtiä huurteisen oluen tai kahvikupposen kera.

Aleksanterin teatteri



Ensin Roope päätti kävellä Albertikadulle Aleksanteri teatterin eteen ja hypätä siitä bussi neljääntoista, mutta jo toria ylittäessään hän tuli ajatelleeksi, ettei matkaa olisi ollut kuin muutama pysäkinväli.


Vaikka tämä 1880 käyttöönsä vihitty rakennus onkin alkuperäiseltä nimeltään Helsingin Venäläi­nen valtiolli­nen Aleksanterin teatteri (Gel­singforsski Russki kazjonnyi Aleksan­drovski teatr) , niin valtaosa vanhoista helsinkiläisistä tunnistaa sen vieläkin Oopperana (tai vähintäänkin Vanhana Oopperana) sillä vuodesta 1919 vuoteen 1993 se toimi Suomalaisen Oopperan päänäyttämönä.

Aleksanteri teatteri palsi talon viralliseksi nimeksi uuden oopperatalon valmistumisen (1993) jälkeen.


Pyhän Henrikin aukio



He olivat pysähtyneet Pyhän Henrikin aukiolle, eikä Rasmus ollut huomannut poikia, ennen kuin tunsi tönäisyn selässään. Hän oli juuri kerännyt kirkon aidan vierestä Rambon tavallista runsaammat jätökset kakkapussiin. Hän ponnistautui ylös. Pussi höyrysi lämpimänä kädessä.

Kaivopuiston kulmassa, Tehtaankadu ja Itäisen Puistotien rajaamalla kulmatontilla sijaitsee sataviisikymmenvuotias 'ulkomaalaisten kirkko' eli katolinen Pyhän Henrikin katedraali. Sen eteen jäävää aukiota, 'toria', on jossain vaiheessa alettu kutsua Pyhän Henrikin aukioksi. Tätä kautta kulkee monen Eiran, Kaivopuiston ja Ullanlinan asukkaan koiran ulkoiluttamisreitti.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Muistivirhe


Menneisyyden piinaamat kaksossisaret etsivät selitystä erilaisille muistikuvilleen

”Me olemme yksi ja sama. Ja silti erilaiset kuin yö ja päivä. Systeri ja minä.”



Outi Pakkanen : Muistivirhe , Otava 2009







Stockan kello



Tuuli oli aina ajatellut, ettei mikään tässä kaupungissa näyttänyt aikaa yhtä luotettavasti kuin aseman kello, paitsi ehkä Stockmannin pääsisäänkäynnin katoksen kello Aleksin alkupäässä. Vielä tunnetumpi se oli tietysti keskustan perinteikkäimpänä treffipaikkana. ”tavataan Stockan kellon alla”, hän itsekkin oli ehdottanut aikoinaan lukemattomia kertoja.

Stockmannin tavaratalo on ollut viime vuodet ankaran saneerauksen ja uudelleen rakentamisen kohteena. Yhteen vaan ei ole koskettu. Aleksanterinkadun sisäänkäyntiin, sen 'lippaan' ja siinä roikkuvaan kelloon. Edelleen treffit voi tehdä vanhaan tuttuun paikkaan ja näin varmasti on jatkossakin.

Meri Aallon asunto



Ringa tutki kulmatalon ikkunoita hitaasti kerros kerrokselta. Oli jo pimeää, joten heikommatkin valot erottuivat selvästi. Neljännen kerroksen kulmauksen muut ikkunat tuijottivat torille pimeinä ja mustina kuin aukot huonoissa hampaissa, mutta olohuoneessa paloi valo.

Meri Aallon asunto nk. Adlonin talossa, samoin kuin koko Töölöntorin ympäristö, on pysynyt jo vuosikymmeniä muuttumattomana. Radikaalein muutos miljööseen lienevät viime vuonna valmistuneet kirkon lisärakennukset. Tässä ympäristössä tuskin muita muutoksia tulee tapahtumaakaan kuin kivijalkakauppojen ja kapakoiden eläminen päivän trendien mukaan.


Töölöntori



Kello oli vasta vähän yli kahdeksan. Valtava joulukuusi kimalteli keskellä Töölöntoria. Ihmiset kiiruhtivat kadulla, raitiovaunut mennä suhisivat ja autot jonottivat liikennevaloissa, mutta silti Meristä tuntui kuin joulu olisi jo kokonaan ohi. Huomisen jälkeen se virallisesti olisikin, tosin joidenkin mielestä vasta Nuutinpäivänä.

Töölön tori on talvisaikaa melko kuollut paikka. Nyt kun se joulukuusikin on poistettu, tori palvelee melkein pääasiassa parkkipaikkana ja mitä nyt kaupungin pojat siirtelevät lunta kasasta toiseen.

Viime vuodet tori on muutenkin kituuttanut, kalliin maineensa ja vanhenevan asiakaskuntansa kanssa. Kesällä sentään löytyy pari kahviteltan pitäjää munkkipossuineen ja lihapiirakoineen. Varsinaista torikauppaa yrittävät pitää yllä lähinnä luomutuotteiden kauppiaat.

Töölön kirkko



Hei, nyt mä vasta huomasin mikä tästä maisemasta puuttuu, Ringa huudahti äkkiä seisoskeltuaan jo jonkin aikaa olohuoneen ikkunassa katselemassa Töölöntorille. ….. Se risti tuolta kirkon katolta. Minne se on kadonnut? …. Se katkesi myrskyssä viime syksynä. …. Kirjoitettiinhan siitä Hesarissakin. Uusi risti asennetaan paikoilleen joskus maaliskuun lopussa. Siitä tulee kuulemma täsmälleen entisen kopio.


Ja kirkko on uuden ristinsä saanut.


Mamma Rosa ja Karin Nyberg



Anna jatkoi ylös Runeberginkatua. Legendaarinen Nybergin herkkukauppa oli palannut Töölöntorin varrelle muutaman vuoden tauon jälkeen, ja Anna oli päättänyt tehdä sinne pienen pyhiinvaellusmatkan.


Mamma Rosa ja Karin Nyberg ovat osa sitä kivijalkaelämään joka pitkälle pitää torialueen elämään yllä ja tuovat säänöllisesti kävijöitä huomattavasti laajemmaltakin alueelta.

Meri ja Tuuli Aallon lapsuudenkoti



Meillä oli siis talo tyhjänä, iso lukaali Mechelininkadun alkupäässä, Hietaniemenkadun kulmakorttelissa.

Hietaniemi on joskus tunnettu myös liikanimellä "punatiili-kaupunki", tiileihin se kaupunginosan punaisuus sitten taisi jäädäkkin.


Hotelli Vaakuna



He olivat jo tulossa Tuusulanväylää Mäkelänkadun alkupäähän, kun Visa vasta huomasi kysyä, ajettaisiinko Vaakunaan. Itse asiassa se oli pelkkä toteamus, sillä sinne Tuuli oli aina majoittunut Helsingissä käydessään. Jo vuosia, eli siitä lähtien, kun hän oli todennut hotelliasumisen ainoaksi siedettäväksi vaihtoehdoksi …. Vanhaan kunnon Vaakunaan tietysti, Tuuli naurahti …


Ravintola Teatteri



Lisäksi hän oli piipahtanut loppiaisaaton kunniaksi sampajalasilliselle ravintola Teatterin baariin ja oli sieltä tullessaan kiivennyt kasseineen Lauttasaaren bussiin, vaikka käyttikin mieluummin raitiovaunua, jonka kolahteluun ja suhinaan hän ei koskaan kyllästynyt.

Ravintola teatterin terassi on kesäisin varsinainen turistirysä. Talvisaikaan tyypillinen päiväasiakas löytyy siistin,tyylikkään ja melko hinnakkaan baarin puolelta. Sinne poikkeavat rouvat shoppailukierroksellaan viinilasilliselle, miksei myös Stockan Herkusta tullessa sinne on helppo poiketa.


http://www.tarinoidenhelsinki.fi/node/9342

_

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Kuolema käy jatkoilla

.
.
.

Vuonna 1997 ilmestynyt "Kuolema käy jatkoilla" on taas täynnä eläviä ihmisiä, kunnes joku heistä murhataan, tutussa ympäristössä Helsingin keskustan kortteleissa..

Loppuun asti yllättävän dekkarin miljöönä ovat Outi Pakkasen tuttuun tapaan Kampin ja Punavuoren tienoot ravintoloineen ja pikku putiikkeineen.




Kirjan avausnäyttämönä on ravintola Kynsilaukka:




Laura oli valinnut haastattelupaikaksi ja -hetkeksi Kynsilaukan ja myöhäisen iltapäivän kolmesta syystä. Ensinnäkin hän halusi välttyä tavanomaiselta lounasruuhkalta,ja toiseksi hänellä oli kuulemma heti haastattalelun jälkeen joku tapaaminen lähistöllä. Mutta ennen kaikkea hän rakasti ravintolan italialaistyyppistä ihanasti valkosipulille tuoksuvaa seisovaa lounaspöytää, "vaikka valkosipulikeitto on tietysti ranskalaista ja aivan taivaallista"...

Kynsilaukka toimii edelleen vanhassa osoitteessaan Fredrikinkatu 22, on maineensa ansainnut, voi hyvin ja asiakkaita riittää ...


SESTO


Laura seisoi kiivaasti hengittäen Lönnrotin- ja Annankadun kulmassa. Hän naputti taas tutun numeron kännykkään. Ei vieläkään vastausta. Hän vilkaisi kuminharmaalle tammikuun taivaalle, sujautti silmälasit laukkuun, otti aurinkolasit ja pani ne nenälleen, avasi takin napit ja käveli Seston ovesta sisään.

Sesto on sittemmin vaihtanut omistajaa pariinkin kertaan, ja siinä samassa tämä liiketila myös nimeään. Viimeksi paikalla toi Valintatalo, mutta sekin on jo lopettanut ja nyt talo on remontissa.




...ai tietysti, mennään Angleen …

Ei ole tämäkään enää kapakka niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, Moona jatkoi hetken kuluttua valitusvirttään kiemurteltuaan korkealle pallille baaritiskin ääreen ja voitettuaan baarimikon kanssa käymänsä väittelyn aiheesta ”saako kuohuviiniä laseittain vai pitääkö tilata koko pullo?” - K.H.P.V:kin muutti Mulliganssiin.


Vanhaa Anglea ei taida tappaa mikään, sitkeästi jatkaa vaikka suosijoita lähtee, ovesta tulee uusia 'vakkareita' jotka takaavat perus liikevaihdon ja jatkavat entistä elämänmenoa ....




Sormia oli alkanut paleltaa, mutta Laura päätti kävellä vielä Johanneksenkentälle. Jäällä oli menossa jonkun junnujoukkueen lätkäharjoitukset, innokkaita pikkupoikia kömpelöissä jättimäisissä varusteissaan ja kentän laidalla isiä ja ennen kaikkea äitejä kannustamassa omiaan.

Johanneksen kirkon juuressa oleva Johanneksenkenttä on yksi niitä Helsingin vanhimpia edelleen toiminnassa olevia luomu-luistinratoja. Ratakadun toisella puolella sijaitseva Poikanorssi ja ympäristössä asuvien lasten vanhemmat ovat takeena jatkuvuudelle ja kunnon ylläpidolle.




No ihan varmasti, Anna ajatteli sulkiessaan puhelimen. Ensinnäkin hän oli vakuuttunut, ettei Rivolin kuuluisa keittiö pettäisi tälläkään kertaa. Anna Laine ei ikinä luistanut yhdestäkään tilaisuudesta, jossa jossa oli hyvää ruokaa tiedossa.


Rivoli elää maineensa varassa ilmeisesti ikuisesti, eikä vaihda osoitettakaan.



Kahvila Schubertista oli tullut Annalle vähitellen joka-aamuinen välttämättömyys. Ensin alkuun hän oli sallinut siellä itseleen cafe au lait'n ja croisantin vain viikonloppuisin, mutta oli sitten kuin huomaamattaan ruvennut piipahtamaan kahvilaan päivittäin aamulenkiltä palaillessaan.


Schubertin liike-idea on lakannut vetämästä, mutta samassa osoitteessa (suunnilleen samalla konseptilla) toimii italialaistyyppinen kahvila La Vie, croisantit ovat herkullisia edelleen ...

Last hope

Miten niin ? Tuomela hämmästyi. - Minähän näin sinut.
Et ole voinnut nähdä … Missä muka?
No tuossa korttelin päässä Last Hopessa, näin sinut ikkunasta. Meinasin tulla pitämään seuraakin, mutta katsoin sitten kuitenkin parhaaksi mennä tutilullaa – niissä olosuhteissa. Jotenkin mua nolotti ...


Last Hope nimisiä baareja (sekä viralliselta että kutsumanimeltään) löytyy lähes lukematon määrä (mistähän tämä kertoo?). Kuvauksesta päätellen oltiin kuitenkin osoitteessa Kalevankatu 36, jossa nykyisin toimii varsin erikoistunut baari Room Albert ....

Ja täällä se kaikki tapahtui .....