Muistivirhe

Menneisyyden piinaamat kaksossisaret etsivät selitystä erilaisille muistikuvilleen

”Me olemme yksi ja sama. Ja silti erilaiset kuin yö ja päivä. Systeri ja minä.”



Outi Pakkanen : Muistivirhe , Otava 2009







Stockan kello



Tuuli oli aina ajatellut, ettei mikään tässä kaupungissa näyttänyt aikaa yhtä luotettavasti kuin aseman kello, paitsi ehkä Stockmannin pääsisäänkäynnin katoksen kello Aleksin alkupäässä. Vielä tunnetumpi se oli tietysti keskustan perinteikkäimpänä treffipaikkana. ”tavataan Stockan kellon alla”, hän itsekkin oli ehdottanut aikoinaan lukemattomia kertoja.

Stockmannin tavaratalo on ollut viime vuodet ankaran saneerauksen ja uudelleen rakentamisen kohteena. Yhteen vaan ei ole koskettu. Aleksanterinkadun sisäänkäyntiin, sen 'lippaan' ja siinä roikkuvaan kelloon. Edelleen treffit voi tehdä vanhaan tuttuun paikkaan ja näin varmasti on jatkossakin.

Meri Aallon asunto



Ringa tutki kulmatalon ikkunoita hitaasti kerros kerrokselta. Oli jo pimeää, joten heikommatkin valot erottuivat selvästi. Neljännen kerroksen kulmauksen muut ikkunat tuijottivat torille pimeinä ja mustina kuin aukot huonoissa hampaissa, mutta olohuoneessa paloi valo.

Meri Aallon asunto nk. Adlonin talossa, samoin kuin koko Töölöntorin ympäristö, on pysynyt jo vuosikymmeniä muuttumattomana. Radikaalein muutos miljööseen lienevät viime vuonna valmistuneet kirkon lisärakennukset. Tässä ympäristössä tuskin muita muutoksia tulee tapahtumaakaan kuin kivijalkakauppojen ja kapakoiden eläminen päivän trendien mukaan.


Töölöntori



Kello oli vasta vähän yli kahdeksan. Valtava joulukuusi kimalteli keskellä Töölöntoria. Ihmiset kiiruhtivat kadulla, raitiovaunut mennä suhisivat ja autot jonottivat liikennevaloissa, mutta silti Meristä tuntui kuin joulu olisi jo kokonaan ohi. Huomisen jälkeen se virallisesti olisikin, tosin joidenkin mielestä vasta Nuutinpäivänä.

Töölön tori on talvisaikaa melko kuollut paikka. Nyt kun se joulukuusikin on poistettu, tori palvelee melkein pääasiassa parkkipaikkana ja mitä nyt kaupungin pojat siirtelevät lunta kasasta toiseen.

Viime vuodet tori on muutenkin kituuttanut, kalliin maineensa ja vanhenevan asiakaskuntansa kanssa. Kesällä sentään löytyy pari kahviteltan pitäjää munkkipossuineen ja lihapiirakoineen. Varsinaista torikauppaa yrittävät pitää yllä lähinnä luomutuotteiden kauppiaat.

Töölön kirkko



Hei, nyt mä vasta huomasin mikä tästä maisemasta puuttuu, Ringa huudahti äkkiä seisoskeltuaan jo jonkin aikaa olohuoneen ikkunassa katselemassa Töölöntorille. ….. Se risti tuolta kirkon katolta. Minne se on kadonnut? …. Se katkesi myrskyssä viime syksynä. …. Kirjoitettiinhan siitä Hesarissakin. Uusi risti asennetaan paikoilleen joskus maaliskuun lopussa. Siitä tulee kuulemma täsmälleen entisen kopio.


Ja kirkko on uuden ristinsä saanut.


Mamma Rosa ja Karin Nyberg



Anna jatkoi ylös Runeberginkatua. Legendaarinen Nybergin herkkukauppa oli palannut Töölöntorin varrelle muutaman vuoden tauon jälkeen, ja Anna oli päättänyt tehdä sinne pienen pyhiinvaellusmatkan.

Mamma Rosa ja Karin Nyberg ovat osa sitä kivijalkaelämään joka pitkälle pitää torialueen elämään yllä ja tuovat säänöllisesti kävijöitä huomattavasti laajemmaltakin alueelta.

Meri ja Tuuli Aallon lapsuudenkoti



Meillä oli siis talo tyhjänä, iso lukaali Mechelininkadun alkupäässä, Hietaniemenkadun kulmakorttelissa.

Hietaniemi on joskus tunnettu myös liikanimellä "punatiili-kaupunki", tiileihin se kaupunginosan punaisuus sitten taisi jäädäkkin.


Hotelli Vaakuna



He olivat jo tulossa Tuusulanväylää Mäkelänkadun alkupäähän, kun Visa vasta huomasi kysyä, ajettaisiinko Vaakunaan. Itse asiassa se oli pelkkä toteamus, sillä sinne Tuuli oli aina majoittunut Helsingissä käydessään. Jo vuosia, eli siitä lähtien, kun hän oli todennut hotelliasumisen ainoaksi siedettäväksi vaihtoehdoksi …. Vanhaan kunnon Vaakunaan tietysti, Tuuli naurahti …


Ravintola Teatteri



Lisäksi hän oli piipahtanut loppiaisaaton kunniaksi sampajalasilliselle ravintola Teatterin baariin ja oli sieltä tullessaan kiivennyt kasseineen Lauttasaaren bussiin, vaikka käyttikin mieluummin raitiovaunua, jonka kolahteluun ja suhinaan hän ei koskaan kyllästynyt.

Ravintola teatterin terassi on kesäisin varsinainen turistirysä. Talvisaikaan tyypillinen päiväasiakas löytyy siistin,tyylikkään ja melko hinnakkaan baarin puolelta. Sinne poikkeavat rouvat shoppailukierroksellaan viinilasilliselle, miksei myös Stockan Herkusta tullessa sinne on helppo poiketa.


http://www.tarinoidenhelsinki.fi/node/9342

_