sunnuntai 29. marraskuuta 2009

korttelin kuningatar

.
.
.


Vuonna 1995 ilmestynyt Korttelin kuningatar on Suomen murhakuningattaren, Outi Pakkasen, taattua laatua. Graafikko Anna Laine havaitsee Eerikinkadun ja Abrahaminkadun kulmassa sijaitsevan jugend-kerrostalon asukastaulussa kolme tuttua nimeä .....





"Eerikin- ja Aabrahaminkadun kulmassa sijaitseva linnamainen jugend-talo ..."

Näin määritelee Outi Pakkanen "Korttelin kuningattaren" tapahtumien keskipisteen, päähenkilöiden asuinpaikan. Paikka on todellinen, niinkuin Pakkasen kirjoissa yleensä, ja murhaturistille helposti löydettävissä Helsingin kantakaupungin alueella.




Itse taloa kuvataan seuraavasti :

"Rakennus tosiaan sai ennen pitkää uuden värin : vuosikymmenten kuluessa tummunut harmaa ja rumasti lohkeillut rappaus vaihtui alkuperäiseksi jugend-vihreäksi, joka korosti oikeaoppisesti kulmaerkkerin pyöreyttä ja katolla kohoavaa suippokattoista tornia."




Bongari saattaa havaita talon säilyneen kuvatun näköisenä vaikka kirjan kirjoittamisesta on vierähtänyt jo viisitoista vuotta. Pesula Lumikki sen sijaan on jo siirtynyt paremmille liikepaikoille ja tehnyt tilaa Paitakulmalle.




"Kalevankadun Mr. Pickwick Pub oli valokuvaaja Mikko Virtasen kodin jatke - tai toinen olohuone, miten vain asian halusi ilmaista. Paitsi ettei miehellä varsinaista olohuonetta ollutkaan."



Kalevankatu 51 kapakka on edelleen olemassa, nimi vaan on taas kertaalleen vaihtunut Kalevan Krouviksi, asiakkaat taitavat olla entisiä.

Annan luottopaikka herkkujen hankintaan on monessa tarinassa Hietalahden kauppahalli.



"Hietalahden kauppahalli on Helsingissä Hietalahdentorin reunalla sijaitseva vanha kauppahalli. Selim A. Lindqvistin 1903 piirtämän rakennus oli alun perin venäläisten hevoskasarmi. Hallitoiminta alkoi 1906. Halli tunnettiin pitkään laadukkaista elintarvikkeista."


Nykyään tämäkin nostalginen ja historiallinen rakennus on uusiokäytössä, siellä nimittäin pitävät majaansa antiikkikauppiaat.


ISOROBA

Iso Roobertinkatu on itä–länsi-suuntainen katu Helsingin Punavuoressa. Se on tämän tarinan tapahtumapaikkojen maantiellinen eteläraja jota ei ylitetä.



IsoRoban alkupää, Yrjönkadulta Fredrikikadulle, on Helsingin eniten autoja keräävä ja vähän nuhruisen oloinen 'kävelykatu'. Katu päättyy Sinebrychoffin puistoon ja loppupäässä onkin tallella runsaasti viime vuosisadan alkupuolen katunäkymää, ainoastaan täyteen autoja parkkeeratut katuvarret kertovat tästä päivästä.






Virtasen studion ovella roikkui vanha kunnon 'munalukko' ja niin roikkuu vieläkin monen Rööperin pikkuputiikin, gallerian ja studion ovilla. Se kertoo heti ettei nyt olla paikalla, turha ryskytellä ovea, näissä liikkeissä joita omistajat pitävät auki silloin kun se heille sopii.


Lisää kuvia on tulossa, kunhan taas joudan kaupungille nostalgiaretkille vaeltelemaan

D-Dekkari

se tapahtui täällä - Helsinki

.
.
.





Vaikea sanoa mistä tai koska se alkoi, mutta jo pidempään tapanani on ollut kaupungilla liikkuessani bongailla paikkoja jotka on mainittu jossain lukemassani kirjassa. Tämä nimenomaan Helsingissä, kaupungissa jossa olen koko ikäni asustellut, ja jonka kadut, talot ja näkymät tulivat tuttuakin tutummiksi jo 50-luvun lopussa kun fillaroin päivät pitkät Kansanvalistusseuran kirjeopiston polkupyörälähettinä kantakaupunkia ympäriinsä.

Kaupunki muuttuu, paikoin hitaasti, paikoin radikaalein harppauksin kuten ehkä viimeisimpänä esimerkkinä Kampin alue. Kirjoissa kuvatut paikat saattavat olla helposti löydettävissä ja tunnistettavissa vielä sadankin vuoden päästä, tai sitten viisi vuotta vanhasta kuvauksesta ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa.

Tähän blogiin nyt päätin kirjata havaintojani näistä kirjallisista maisemista ja aloittaa Outi Pakkasen dekkarituotannosta. Näin koska Outin miljöökuvaukset ovat varsin selkeitä, tarkkoja ja paikkansa pitäviä. Kaiken muun hyvän lisäksi kohteet ovat helposti löydettävissä ja lähestyttävissä, sillä nämä rikostarinat keskittyvät pääasiassa Helsingin kantakaupungin alueelle.