Kuolema käy jatkoilla

.
.
.

Vuonna 1997 ilmestynyt "Kuolema käy jatkoilla" on taas täynnä eläviä ihmisiä, kunnes joku heistä murhataan, tutussa ympäristössä Helsingin keskustan kortteleissa..

Loppuun asti yllättävän dekkarin miljöönä ovat Outi Pakkasen tuttuun tapaan Kampin ja Punavuoren tienoot ravintoloineen ja pikku putiikkeineen.




Kirjan avausnäyttämönä on ravintola Kynsilaukka:

Laura oli valinnut haastattelupaikaksi ja -hetkeksi Kynsilaukan ja myöhäisen iltapäivän kolmesta syystä. Ensinnäkin hän halusi välttyä tavanomaiselta lounasruuhkalta,ja toiseksi hänellä oli kuulemma heti haastattalelun jälkeen joku tapaaminen lähistöllä. Mutta ennen kaikkea hän rakasti ravintolan italialaistyyppistä ihanasti valkosipulille tuoksuvaa seisovaa lounaspöytää, "vaikka valkosipulikeitto on tietysti ranskalaista ja aivan taivaallista"...

Kynsilaukka toimii edelleen vanhassa osoitteessaan Fredrikinkatu 22, on maineensa ansainnut, voi hyvin ja asiakkaita riittää ...


SESTO


Laura seisoi kiivaasti hengittäen Lönnrotin- ja Annankadun kulmassa. Hän naputti taas tutun numeron kännykkään. Ei vieläkään vastausta. Hän vilkaisi kuminharmaalle tammikuun taivaalle, sujautti silmälasit laukkuun, otti aurinkolasit ja pani ne nenälleen, avasi takin napit ja käveli Seston ovesta sisään.

Sesto on sittemmin vaihtanut omistajaa pariinkin kertaan, ja siinä samassa tämä liiketila myös nimeään. Viimeksi paikalla toi Valintatalo, mutta sekin on jo lopettanut ja nyt talo on remontissa.




...ai tietysti, mennään Angleen …

Ei ole tämäkään enää kapakka niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, Moona jatkoi hetken kuluttua valitusvirttään kiemurteltuaan korkealle pallille baaritiskin ääreen ja voitettuaan baarimikon kanssa käymänsä väittelyn aiheesta ”saako kuohuviiniä laseittain vai pitääkö tilata koko pullo?” - K.H.P.V:kin muutti Mulliganssiin.


Vanhaa Anglea ei taida tappaa mikään, sitkeästi jatkaa vaikka suosijoita lähtee, ovesta tulee uusia 'vakkareita' jotka takaavat perus liikevaihdon ja jatkavat entistä elämänmenoa ....




Sormia oli alkanut paleltaa, mutta Laura päätti kävellä vielä Johanneksenkentälle. Jäällä oli menossa jonkun junnujoukkueen lätkäharjoitukset, innokkaita pikkupoikia kömpelöissä jättimäisissä varusteissaan ja kentän laidalla isiä ja ennen kaikkea äitejä kannustamassa omiaan.

Johanneksen kirkon juuressa oleva Johanneksenkenttä on yksi niitä Helsingin vanhimpia edelleen toiminnassa olevia luomu-luistinratoja. Ratakadun toisella puolella sijaitseva Poikanorssi ja ympäristössä asuvien lasten vanhemmat ovat takeena jatkuvuudelle ja kunnon ylläpidolle.




No ihan varmasti, Anna ajatteli sulkiessaan puhelimen. Ensinnäkin hän oli vakuuttunut, ettei Rivolin kuuluisa keittiö pettäisi tälläkään kertaa. Anna Laine ei ikinä luistanut yhdestäkään tilaisuudesta, jossa jossa oli hyvää ruokaa tiedossa.


Rivoli elää maineensa varassa ilmeisesti ikuisesti, eikä vaihda osoitettakaan.



Kahvila Schubertista oli tullut Annalle vähitellen joka-aamuinen välttämättömyys. Ensin alkuun hän oli sallinut siellä itseleen cafe au lait'n ja croisantin vain viikonloppuisin, mutta oli sitten kuin huomaamattaan ruvennut piipahtamaan kahvilaan päivittäin aamulenkiltä palaillessaan.


Schubertin liike-idea on lakannut vetämästä, mutta samassa osoitteessa (suunnilleen samalla konseptilla) toimii italialaistyyppinen kahvila La Vie, croisantit ovat herkullisia edelleen ...

Last hope

Miten niin ? Tuomela hämmästyi. - Minähän näin sinut.
Et ole voinnut nähdä … Missä muka?
No tuossa korttelin päässä Last Hopessa, näin sinut ikkunasta. Meinasin tulla pitämään seuraakin, mutta katsoin sitten kuitenkin parhaaksi mennä tutilullaa – niissä olosuhteissa. Jotenkin mua nolotti ...

Last Hope nimisiä baareja (sekä viralliselta että kutsumanimeltään) löytyy lähes lukematon määrä (mistähän tämä kertoo?). Kuvauksesta päätellen oltiin kuitenkin osoitteessa Kalevankatu 36, jossa nykyisin toimii varsin erikoistunut baari Room Albert ....

Ja täällä se kaikki tapahtui .....