Seuralainen

.
Seuralainen, Pakkanen Outi Otava 2010

Kaipaatko kavaljeeria sukukokoukseen? Tahtoisitko tunnelmaseuraa kynttiläillallisille? Daylight tarjoaa – ja paljon muuta...

It-firmasta saneerattu Ritva Koivisto kääntää potkut voitokseen, muuttaa nimensä Rebeccaksi ja perustaa seuralaispalvelu Daylightin aikuisille naisille.

Kuntosaliltaan hän poimii miesgalleriaansa raamikkaan personal trainer Sampo Nygrenin. Samposta tulee Sebastian, ja jo ensimmäisellä seuralaiskeikallaan hän oivaltaa, että toimenkuvaa laajentamalla voisi lyödä kunnolla rahoiksi ja päästä peliveloista.


Seuralainen on vielä ihan 'uunituore' kirja joten siinä kuvatut paikat ovat suunnilleen samassa kunnossa tänäänkin nähtävissä.

Tosin Helsingin remonttirytmi on sen verran kiivas, että vuodessakin näkymät ehtivät jo muuttua. Stockmann on juuri kuoriintunut paketissa samalla kun Ruotsalaista Teatteria paketoidaan ja sen toiminnot ovat vuoden verran evakossa Bulevardin toisessa päässä jne.

Paljon julkista puhetta on aiheuttanut Kauppakeskus Kämp Galleriassa alkava iso remontti joka sulkee Strindbergin terassin/kahvilan ainakin osaksi ja paljon muitakin hankkeita on jatkuvasti vaiheessa.

Seuralainen on kuitenkin löytänyt keskustan mylläkästä enimmäkseen nyt rauhassa olevia kohteita tapahtumiensa kulisseiksi, joten bongarilla ei ole isompia vaikeuksia niitä kävelyretkellään havaita.

KARTTA

Helsingin ydinkeskustan tutuihin maisemiin tämänkin tarinan tapahtunmat keskittyvät. Pari lyhyttä pyrähdystä siltojen tuolle puolen totuttuun tapaan, mutta muuten viihdytään turvallisesti Töölö-Kamppi-Punavuori akselilla.

Blogiin olen bongaillut muutaman keskeisen miljöön malliksi siitä miltä tarinan kulissit todellisuudessa näyttävät ja miten ne toisiinsa nähden sijoittuvat ….





HAASTATTELU


Tarinan alkumetreillä Peppi Marjamaa haastattelee verkkolehteen Rebeccaa kahvilassa jonka nimeä ei mainita, mutta ympäristövihjeiden mukaan kyseessä tuskin voi olla mikään muu kuin Cafe Fanny.

Nainen näytti olevan jo tulossa sisään, mutta pyörähtikin sitten ovella ja pysähtyi siihen. Hän katseli hetken taidemuseon keltaista päätyseinää ja sitten ympärilleen, niin kuin olisi nähnyt puiston ja kaiken muunkin ensimmäistä kertaa. Tai jotenkin uusin silmin.


Itse kahvila mainostaa olevansa

"Sinebrychoffin taidemuseon kahvila on nyt urbaani, taiteella maustettu hybrid-olohuone lähialueen young-in-mind-mielisille"

ja siltä se vähän näyttääkin, mutta eipä pahemmin haittaa näkymiä puiston ympäristön kaikenkirjavan rakentamisen joukossa.

SINEBRYCHOFFIN PUISTO



- Kummallista muuten, miten maailma kutistuu, Rebecca keskeytti. Hän oli laskenut haarukan lautaselle ja katseli ulos isosta ikkunasta.
- Sori mutta mitä sä tarkoitat? Peppi kääntyi katsomaan takanaan levittäytyvää puistoa, jonka harvinaisen upea ruska oli sutinut punaiseksi ja keltaiseksi.
- Kaikkea. Rebecca leväytti kätensä ja nyökkäsi sitten ikkunaan. - Esimerkiksi tuota mäkeä tuolla. Lapsena laskettiin kaiket talvet tuolta tornin juuresta pulkalla ja mäki oli olevinaan hirmuisen korkea, varsinainen vuori. Puisto tuntui silloin paljon isommalta, melkein metsältä. Siellä oli lampikin johon joku pikkutyttö hukkui. Tai ehkä se onkin vain kaupunkilegenda.




LÖNNROTINKATU


Lönnrotinkatu on noin kilometrin mittainen koillis-lounaissuuntainen katu Helsingissä Kampin kaupunginosassa. Se alkaa kaupungin ydinkeskustasta Mannerheimintieltä Riikinkukon ja Pyyn korttelien välistä ja kulkee Kampin halki Ruoholahdenrantaan.



-Mutta sinäkin siis olet asunut täällä lapsena, vai? Peppi kysyi.
-En tosiaan kovinkaan kaukana eli tarkkaan ottaen Köydenpunojankadun ja Lönnrotinkadun kulmassa. Mutta toisaalta mikään ei ole ikuista, Rebeckka naurahti. - Ja miksi muuten pitäisi ollakkaan?
-Niinpä Peppi sanoi taas. - Vaikka jos näiden kulmien maamerkkejä ajatellaan, niin onhan tuolla satamassa jäljellä ainakin Salve ja sen paistetut silakat, hän sitten nauroi. - Mä luulen, että jos mikään ylipäätään on ikuista, niin se on kyllä just joku Salve.



KANKURINKADUN JA SEPÄNKADUN KULMA - SAMPON ASUNTO

Etkä enää asu kotona? Rebecca kysyi.
-Mulla on snadi kaksio tuolla Kankurinkadun ja Sepänkadun kulmassa.

Vastapäisen talo näytti vuodenajasta riippumatta aina samanlaiselta eli ei kovinkaan kaksiselta …... …..
Itse asiassa näkymä olisi voinut olla mistä tahansa 60-luvun lähiöstä. Sepänkadun toisella puolella oli puisto ja siellä Mikael Agricolan kirkko, mutta sitä ei tästä ikkunasta pystynyt näkemään kuin kurkottamalla.


Suunilleen näitä näkymiä Sampon asunnon ikkunasta oli tarjolla.

UUDENMAANKATU - KURVI



Kuntosali sijaitsi vanhan talon ullakkokerroksessa Uudenmaankadun päässä, melkein Sinebrychoffin puiston sylissä. Ikkunat avautuivat Jätkäsaaren ja Lauttasaaren yli kauas Espooseen. Rebecca oli käynyt salilla jo monta kertaa, mutta ei ollut vieläkään lakannut ihastelemasta upeaa näköalaa.



Vaikka kuntosali kurvi lieneekin vähän fiktiivinen tapaus niin tosi hieno paikka sille on löytynyt.


BULEVARDI


Helsingin Bulevardi on puistokatu joka alkaa Erottajalta ja päättyy Hietalahdentorille. Sen varrella sijaitsee ravintoloita, kahviloita, taidegallerioita ja muita erikoisliikkeitä sekä Aleksanterin teatteri ja Sinebrychoffin taidemuseo. Katu kulkee myös Vanhan kirkkopuiston ohi.



Pari päivää sitten Rebecca oli törmännyt hernekeppinaiseen Bulevardin apteekissa ja ihmetellyt, miksei tätä ollut näkynyt salilla muutamaan aikaan.




Hän pukeutui vähiten vettä läpäiseviin ulkoiluvaatteisiinsa, vanhoihin ikäkuluihin converseihin ja vetäisi pipon korville, nappasi kännykän ja avaimet mukaan ja harppoi portaat alas kaksi askelmaa kerralla ….

Hän juoksi Bulevardin päästä päähän ja kääntyi siitä Telakkakadulle. Pusakan vain välttävästi vettäpitävä kangas petti melkein välittömästi ja tossut alkoivat ryystää jo muutaman kymmenen metrin kuluttua, mutta siitä Henri ei hetkellisessä uudessa uhissaan piitannut.



Lönnrotinkadulle tullessaan he olivat ajaneet Bulevardilla Ristorante Dennisin ohi. Ström oli huomauttanut , että sinne voisi yrittää piipahtaa Rebecca Koiviston tapaamisen jälkeen. Ihan vaikka niiden muutamien hienohelmojen kiusaksi, jotka pitivät suoranaisena kulttuuriskandaalina, että jollakin oli ollut otsaa perustaa pizzeria kaupungin kenties perinteikkämmälle kadulle. Ja että se joku sattui kaiken lisäksi olemaan turkulainen.




MINERVANKATU - ERNA VIITASEN KOTI

Minervankatu, Erna Viitasen kotikatu on yksi niistä Töölön rauhallisista kadunpätkistä joita ulkopuolinen liikennekkään ei juuri häritse. Ainoa 'muukalaisia' paikalle tuova tekijä on Museokadun kulmassa sijaitseva ravintola KuuKuu, joka sekin on melko rauhaullisen asiakaskunnan suosiossa oleva ruoka- ja viihtymispaikka.


Sampo tunsi itsensä lievästi naurettavaksi, jonkinlaiseksi amatöörisalapoliisiksi kurkkiessaan varovasti Museokadun kulmasta Minervankadulle. Puuttui vain, että olisi ollut vielä trenssin kaulus pystyssä ja stetson päässä silmiä varjostamassa.

Erna seisoi kadulla kotiovensa edessä tummanruskeassa pitkässä ulsterissa


Talo oli luultavasti Töölön vanhimpia, rakennettu siihen aikaan, kun melkein koko kaupunginosan vähitellen vallannut funkkis ei ollut vielä syrjäyttänyt jugendia. Hyvin hoidettu fasadi huokui hillittyä arvokkuutta, ja isoissa huoneissa riitti korkeutta reippaasti neljättä metriä.



STOCKMANNIN KOSMETIIKKA



Meikkiosasto vaikutti jotenkin liian suurelta ja täydelliseltä ja tehokkaasti valaistulta, tuotemerkkejä aivan liikaa, ja myyjättäret ja konsulentit viimeisen päälle laitettuja, melkein kuin isoja eläviä Barbie-nukkeja.
Erna oli jo menossa rullaportaisiin, kun erään tunnetun ja erittäin kalliin kosmetiikamerkin konsulentti kohdisti määrätietoisen hymynsä juuri hänelle ja suorastaan imaisi hänet luokseen.

ESPLANADI - STRINDBERG

Espalle kävellessään Erna koukkasi Akateemisen kirjakaupan kautta ja nappasi mukaansa molemmat iltapäivälehdet.
Aurinkoinen ja tyyni ilma oli houkutellut Strindbergin terassin miltein täyteen ihmisiä. Seuraavana kesänä koko Kämpin kauppakeskus menisi remonttiin, ja kahvilan paikalle tulisi kansainvälisiä merkkiliikkeitä.



Ei enää ruuhkaa, mutta vielä olemassa. Ensi kesänä sitten kaikki on toisin.


CARELIA - RAVINTOLA OOPPERAA VASTAPÄÄTÄ

Nykyään Carelia on todellinen gastronominen apteekki! Meille jotka mukuloina juoksentelimme kulmilla siitä kuitenkin ensimmäiseksi palautuu mieleen Apteekki joka oli pankkisaliakin kiiltävämpi ja juhlallisempi.

Carelian viihtyisässä ilmapiirissä aistii 1920-luvulla toimineen apteekin tunnelmaa. Ravintolan ainutlaatuinen sisustus kunnioittaa ranskalaisia nautintoja, mutta kutsuu myös virittäytymään rentoon ruoka- ja juomahetkeen. Carelia & wine bar on todellinen viininystävän mekka.




-Onko Carelia tuttu paikka? Erna kysyi.
-Joo, on se. Olen ollut siellä kerran hautajaisissa, tai siis hautajaisten jälkeiseesä muistotilaisuudessa.
-Niinkö? Erna sanoi yllättvän kiinostuneena. -Junkun sukulaisen?
-Mun faijan.
-Otan osaa, Erna sanoi lämpimästi ja puristi hiukan miehen käsivartta.




-Kyyttömenu vaikuttaa mielenkiintoiselta, hän sitten totesi ja kurotti naapuripöytään. Siinä istui täysmustiin pukeutunut hyvin laiha nainen, jota hän oli tullessaan ohimennen tervehtinyt. -Näyttää olevan sitä kyyttövasikkaa, eikö?Miltä maistuu? Suositteletteko?

Nainen nyökytteli nautinnollisesti silmät puoliummessa.
-Ehdottomasti. Ja tämä sellerifondant tekee ruuasta lähes täydellisen, hän sanoi ja poimi haarukkaansa persiljasilpulla viimeistellyn kullanruskean palasen.




MECHELININKATU - KAARTIN PATALJOONAN RAKENNUKSET

Liikenne oli hidastunut jo heti Mechelininkadun Taka-Töölön puoleisessa päässä, ja nyt autoletka oli pysähtynyt kokonaan. Liikennevalot vilkkuiva keltaisella. Kaikki risteykset oli ajettu tukkoon.



He olivat juuttuneet ruuhkaan Kaartin pataljoonan entisen päärakennuksen edessä, olivat olleet siinä jumissa jo kohta kymmenen minuuttia.



Hieno talo, Jokinen huomautti. - Siis jos Funkiksesta tykkää. Mitähän siihen oikein saneerataan? Ehkä asuntoja.

to be continued ......