Seuralainen

.
Seuralainen, Pakkanen Outi Otava 2010

Kaipaatko kavaljeeria sukukokoukseen? Tahtoisitko tunnelmaseuraa kynttiläillallisille? Daylight tarjoaa – ja paljon muuta...

It-firmasta saneerattu Ritva Koivisto kääntää potkut voitokseen, muuttaa nimensä Rebeccaksi ja perustaa seuralaispalvelu Daylightin aikuisille naisille.

Kuntosaliltaan hän poimii miesgalleriaansa raamikkaan personal trainer Sampo Nygrenin. Samposta tulee Sebastian, ja jo ensimmäisellä seuralaiskeikallaan hän oivaltaa, että toimenkuvaa laajentamalla voisi lyödä kunnolla rahoiksi ja päästä peliveloista.


Seuralainen on vielä ihan 'uunituore' kirja joten siinä kuvatut paikat ovat suunnilleen samassa kunnossa tänäänkin nähtävissä.

Tosin Helsingin remonttirytmi on sen verran kiivas, että vuodessakin näkymät ehtivät jo muuttua. Stockmann on juuri kuoriintunut paketissa samalla kun Ruotsalaista Teatteria paketoidaan ja sen toiminnot ovat vuoden verran evakossa Bulevardin toisessa päässä jne.

Paljon julkista puhetta on aiheuttanut Kauppakeskus Kämp Galleriassa alkava iso remontti joka sulkee Strindbergin terassin/kahvilan ainakin osaksi ja paljon muitakin hankkeita on jatkuvasti vaiheessa.

Seuralainen on kuitenkin löytänyt keskustan mylläkästä enimmäkseen nyt rauhassa olevia kohteita tapahtumiensa kulisseiksi, joten bongarilla ei ole isompia vaikeuksia niitä kävelyretkellään havaita.

KARTTA

Helsingin ydinkeskustan tutuihin maisemiin tämänkin tarinan tapahtunmat keskittyvät. Pari lyhyttä pyrähdystä siltojen tuolle puolen totuttuun tapaan, mutta muuten viihdytään turvallisesti Töölö-Kamppi-Punavuori akselilla.

Blogiin olen bongaillut muutaman keskeisen miljöön malliksi siitä miltä tarinan kulissit todellisuudessa näyttävät ja miten ne toisiinsa nähden sijoittuvat ….





HAASTATTELU


Tarinan alkumetreillä Peppi Marjamaa haastattelee verkkolehteen Rebeccaa kahvilassa jonka nimeä ei mainita, mutta ympäristövihjeiden mukaan kyseessä tuskin voi olla mikään muu kuin Cafe Fanny.

Nainen näytti olevan jo tulossa sisään, mutta pyörähtikin sitten ovella ja pysähtyi siihen. Hän katseli hetken taidemuseon keltaista päätyseinää ja sitten ympärilleen, niin kuin olisi nähnyt puiston ja kaiken muunkin ensimmäistä kertaa. Tai jotenkin uusin silmin.


Itse kahvila mainostaa olevansa

"Sinebrychoffin taidemuseon kahvila on nyt urbaani, taiteella maustettu hybrid-olohuone lähialueen young-in-mind-mielisille"

ja siltä se vähän näyttääkin, mutta eipä pahemmin haittaa näkymiä puiston ympäristön kaikenkirjavan rakentamisen joukossa.

SINEBRYCHOFFIN PUISTO



- Kummallista muuten, miten maailma kutistuu, Rebecca keskeytti. Hän oli laskenut haarukan lautaselle ja katseli ulos isosta ikkunasta.
- Sori mutta mitä sä tarkoitat? Peppi kääntyi katsomaan takanaan levittäytyvää puistoa, jonka harvinaisen upea ruska oli sutinut punaiseksi ja keltaiseksi.
- Kaikkea. Rebecca leväytti kätensä ja nyökkäsi sitten ikkunaan. - Esimerkiksi tuota mäkeä tuolla. Lapsena laskettiin kaiket talvet tuolta tornin juuresta pulkalla ja mäki oli olevinaan hirmuisen korkea, varsinainen vuori. Puisto tuntui silloin paljon isommalta, melkein metsältä. Siellä oli lampikin johon joku pikkutyttö hukkui. Tai ehkä se onkin vain kaupunkilegenda.




LÖNNROTINKATU


Lönnrotinkatu on noin kilometrin mittainen koillis-lounaissuuntainen katu Helsingissä Kampin kaupunginosassa. Se alkaa kaupungin ydinkeskustasta Mannerheimintieltä Riikinkukon ja Pyyn korttelien välistä ja kulkee Kampin halki Ruoholahdenrantaan.



-Mutta sinäkin siis olet asunut täällä lapsena, vai? Peppi kysyi.
-En tosiaan kovinkaan kaukana eli tarkkaan ottaen Köydenpunojankadun ja Lönnrotinkadun kulmassa. Mutta toisaalta mikään ei ole ikuista, Rebeckka naurahti. - Ja miksi muuten pitäisi ollakkaan?
-Niinpä Peppi sanoi taas. - Vaikka jos näiden kulmien maamerkkejä ajatellaan, niin onhan tuolla satamassa jäljellä ainakin Salve ja sen paistetut silakat, hän sitten nauroi. - Mä luulen, että jos mikään ylipäätään on ikuista, niin se on kyllä just joku Salve.



KANKURINKADUN JA SEPÄNKADUN KULMA - SAMPON ASUNTO

Etkä enää asu kotona? Rebecca kysyi.
-Mulla on snadi kaksio tuolla Kankurinkadun ja Sepänkadun kulmassa.

Vastapäisen talo näytti vuodenajasta riippumatta aina samanlaiselta eli ei kovinkaan kaksiselta …... …..
Itse asiassa näkymä olisi voinut olla mistä tahansa 60-luvun lähiöstä. Sepänkadun toisella puolella oli puisto ja siellä Mikael Agricolan kirkko, mutta sitä ei tästä ikkunasta pystynyt näkemään kuin kurkottamalla.


Suunilleen näitä näkymiä Sampon asunnon ikkunasta oli tarjolla.

UUDENMAANKATU - KURVI



Kuntosali sijaitsi vanhan talon ullakkokerroksessa Uudenmaankadun päässä, melkein Sinebrychoffin puiston sylissä. Ikkunat avautuivat Jätkäsaaren ja Lauttasaaren yli kauas Espooseen. Rebecca oli käynyt salilla jo monta kertaa, mutta ei ollut vieläkään lakannut ihastelemasta upeaa näköalaa.



Vaikka kuntosali kurvi lieneekin vähän fiktiivinen tapaus niin tosi hieno paikka sille on löytynyt.


BULEVARDI


Helsingin Bulevardi on puistokatu joka alkaa Erottajalta ja päättyy Hietalahdentorille. Sen varrella sijaitsee ravintoloita, kahviloita, taidegallerioita ja muita erikoisliikkeitä sekä Aleksanterin teatteri ja Sinebrychoffin taidemuseo. Katu kulkee myös Vanhan kirkkopuiston ohi.



Pari päivää sitten Rebecca oli törmännyt hernekeppinaiseen Bulevardin apteekissa ja ihmetellyt, miksei tätä ollut näkynyt salilla muutamaan aikaan.




Hän pukeutui vähiten vettä läpäiseviin ulkoiluvaatteisiinsa, vanhoihin ikäkuluihin converseihin ja vetäisi pipon korville, nappasi kännykän ja avaimet mukaan ja harppoi portaat alas kaksi askelmaa kerralla ….

Hän juoksi Bulevardin päästä päähän ja kääntyi siitä Telakkakadulle. Pusakan vain välttävästi vettäpitävä kangas petti melkein välittömästi ja tossut alkoivat ryystää jo muutaman kymmenen metrin kuluttua, mutta siitä Henri ei hetkellisessä uudessa uhissaan piitannut.



Lönnrotinkadulle tullessaan he olivat ajaneet Bulevardilla Ristorante Dennisin ohi. Ström oli huomauttanut , että sinne voisi yrittää piipahtaa Rebecca Koiviston tapaamisen jälkeen. Ihan vaikka niiden muutamien hienohelmojen kiusaksi, jotka pitivät suoranaisena kulttuuriskandaalina, että jollakin oli ollut otsaa perustaa pizzeria kaupungin kenties perinteikkämmälle kadulle. Ja että se joku sattui kaiken lisäksi olemaan turkulainen.




MINERVANKATU - ERNA VIITASEN KOTI

Minervankatu, Erna Viitasen kotikatu on yksi niistä Töölön rauhallisista kadunpätkistä joita ulkopuolinen liikennekkään ei juuri häritse. Ainoa 'muukalaisia' paikalle tuova tekijä on Museokadun kulmassa sijaitseva ravintola KuuKuu, joka sekin on melko rauhaullisen asiakaskunnan suosiossa oleva ruoka- ja viihtymispaikka.


Sampo tunsi itsensä lievästi naurettavaksi, jonkinlaiseksi amatöörisalapoliisiksi kurkkiessaan varovasti Museokadun kulmasta Minervankadulle. Puuttui vain, että olisi ollut vielä trenssin kaulus pystyssä ja stetson päässä silmiä varjostamassa.

Erna seisoi kadulla kotiovensa edessä tummanruskeassa pitkässä ulsterissa


Talo oli luultavasti Töölön vanhimpia, rakennettu siihen aikaan, kun melkein koko kaupunginosan vähitellen vallannut funkkis ei ollut vielä syrjäyttänyt jugendia. Hyvin hoidettu fasadi huokui hillittyä arvokkuutta, ja isoissa huoneissa riitti korkeutta reippaasti neljättä metriä.



STOCKMANNIN KOSMETIIKKA



Meikkiosasto vaikutti jotenkin liian suurelta ja täydelliseltä ja tehokkaasti valaistulta, tuotemerkkejä aivan liikaa, ja myyjättäret ja konsulentit viimeisen päälle laitettuja, melkein kuin isoja eläviä Barbie-nukkeja.
Erna oli jo menossa rullaportaisiin, kun erään tunnetun ja erittäin kalliin kosmetiikamerkin konsulentti kohdisti määrätietoisen hymynsä juuri hänelle ja suorastaan imaisi hänet luokseen.

ESPLANADI - STRINDBERG

Espalle kävellessään Erna koukkasi Akateemisen kirjakaupan kautta ja nappasi mukaansa molemmat iltapäivälehdet.
Aurinkoinen ja tyyni ilma oli houkutellut Strindbergin terassin miltein täyteen ihmisiä. Seuraavana kesänä koko Kämpin kauppakeskus menisi remonttiin, ja kahvilan paikalle tulisi kansainvälisiä merkkiliikkeitä.



Ei enää ruuhkaa, mutta vielä olemassa. Ensi kesänä sitten kaikki on toisin.


CARELIA - RAVINTOLA OOPPERAA VASTAPÄÄTÄ

Nykyään Carelia on todellinen gastronominen apteekki! Meille jotka mukuloina juoksentelimme kulmilla siitä kuitenkin ensimmäiseksi palautuu mieleen Apteekki joka oli pankkisaliakin kiiltävämpi ja juhlallisempi.

Carelian viihtyisässä ilmapiirissä aistii 1920-luvulla toimineen apteekin tunnelmaa. Ravintolan ainutlaatuinen sisustus kunnioittaa ranskalaisia nautintoja, mutta kutsuu myös virittäytymään rentoon ruoka- ja juomahetkeen. Carelia & wine bar on todellinen viininystävän mekka.




-Onko Carelia tuttu paikka? Erna kysyi.
-Joo, on se. Olen ollut siellä kerran hautajaisissa, tai siis hautajaisten jälkeiseesä muistotilaisuudessa.
-Niinkö? Erna sanoi yllättvän kiinostuneena. -Junkun sukulaisen?
-Mun faijan.
-Otan osaa, Erna sanoi lämpimästi ja puristi hiukan miehen käsivartta.




-Kyyttömenu vaikuttaa mielenkiintoiselta, hän sitten totesi ja kurotti naapuripöytään. Siinä istui täysmustiin pukeutunut hyvin laiha nainen, jota hän oli tullessaan ohimennen tervehtinyt. -Näyttää olevan sitä kyyttövasikkaa, eikö?Miltä maistuu? Suositteletteko?

Nainen nyökytteli nautinnollisesti silmät puoliummessa.
-Ehdottomasti. Ja tämä sellerifondant tekee ruuasta lähes täydellisen, hän sanoi ja poimi haarukkaansa persiljasilpulla viimeistellyn kullanruskean palasen.




MECHELININKATU - KAARTIN PATALJOONAN RAKENNUKSET

Liikenne oli hidastunut jo heti Mechelininkadun Taka-Töölön puoleisessa päässä, ja nyt autoletka oli pysähtynyt kokonaan. Liikennevalot vilkkuiva keltaisella. Kaikki risteykset oli ajettu tukkoon.



He olivat juuttuneet ruuhkaan Kaartin pataljoonan entisen päärakennuksen edessä, olivat olleet siinä jumissa jo kohta kymmenen minuuttia.



Hieno talo, Jokinen huomautti. - Siis jos Funkiksesta tykkää. Mitähän siihen oikein saneerataan? Ehkä asuntoja.

to be continued ......

pelistä pois

.
Pakkanen, Outi WSOY 2001

Ilona Laaksola on nelikymppinen saneerattu pankkivirkailija ja nykyinen puhelinmyyjä. Hän elelee yksikseen, tekee iltaisin itselleen lasillisen tai pari ja ihailee ikkunastaan juhlavalaistua stadionin tornia. Hänen yksinäisiä päiviään piristää naapurin pikkuvanha kymmenvuotias Sorella. Tytön isä, Atte Söderberg, taas viettää hyvinkin vilkasta elämää. Ja vanha ystävämme Anna Laine tekee Aten firmalle mainosgrafiikkaa.

Eräänä sunnuntaina alakerran kukkakaupasta löydetään ruumis. Helmikuisten päivien aikana asiat saavat yllättävän ratkaisunsa.

Töölö




Ström hämmästyi miten vähän Töölö oli itse asiassa muuttunut. Liikkeitä oli tullut ja mennyt, kyltit ja autojen mallit olivat vaihtuneet, mutta tunnelma oli sama jopa näissä pienissä suttuisissa kuvissa. Nykyisinhän Töölö oli taas kovassa huudossa, mikä erityisesti harmitti Strömiä. Hän olisi enemmän kuin mielellään muuttanut aitoon funkistaloon – vaikka tällaiseen, hän ajatteli ympärilleen vilkaisten – mutta hinnat olivat nousseet pilviin. Näillä kulmilla hänellä ei olisi varaa edes pieneen yksiöön, hänet oli tuomittu ikuisesti Vantaalle.

Ja näinhän se on edelleen. Yli puoli vuosisataa sitten valmiiksi rakennetussa Töölössä ei monia näkyviä muutoksia ole tapahtunut tähänkään päivään mennessä. Suurimmat luonnonmullistukset olivat Sokeritehtaan ja Sipoonkirkon purku, katastrofeja joita kunnon viiskymmentälukulaiset ja sitä vanhemmat eivät vieläkään ole voineet antaa anteeksi syyllisille.

Humalistonkatu 1

Ilonan Laaksolan koti , Atte Söderbergin asunto ja kukkakauppa Gerbera


Humalistonkatu / Humalistonkuja kulmaus, talo on huoltoaseman verran irti Mannerheimintiestä ja tämä pohjoismainen 'piazza' on yksi niistä kevennyksistä, joilla Mannerheimintielle on saatu väljyyden tuntua.

Tässäkin talossa on helmikuussa 2010 käynnissä ikkunoiden uusimisremontti.

Kukkakauppa Gerbera


Tarinan kukkakauppa Gebera sijaitsi tässä samassa liikehuoneistossa, jossa tänä päivänä toimii Galleria Akvart. Jos Gerbera todellisuudessakin oli olemassa, se varmaan näytti suunnilleen samalta kuin parin korttelin päästä löytyvä Cyclamen.






Stadionin torni



Stadionin torni kiehtoi Sorellaa. Sitä hän oli seisonut tuijottamassa Paavo Nurmen patsaan luona silloinkin muutama viikko sitten, kun Ilona oli nähnyt hänet ensimmäisen kerran. …..

Ilona oli kävellyt parkkialueen ja Toivonkadun poikki Nurmen patsaan luokse ja pysähtynyt pienen tytön viereen, joka tuijotti taivaalle niska kenossa, niin että paksu punainen tukka ulottui melkein vyötärölle.

Villa Kivi



Töölönlahtea kiertävällä kävelytiellä oli yllättävän paljon ihmisiä liikkeellä. Huono keli ei näyttänyt pelottavan varsinkaan koirien ulkoiluttajia. Silloin tällöin tuli vastaan sauvakävelijöitä, ja Ilona huomasi hämmästyksekseen, etteivät kaikki suinkaan hoippuneet haudan partaalla. Joukossa oli niin paljon nuoriakin, että hän päätti ottaa seuraavan kerran sauvat mukaan – sitten joskus kun taas viitsisi lähteä reippailemaan. ”Minä sitten rakastan tuota taloa.” Sirkku pysähtyi ihailemaanlahden toisella puolella kohoavaa kirjailijatalo Villa Kiveä, jonka tiennoilla näytti liikuskelevan ihmisiä. Ehkä siellä oli taas menossa häävastaanotto tai jotkut merkkipäiväjuhlat.

Talvella nämä Töölönlahden 'toisella' rannalla sijaitsevat huvilat näkyvätkin komeasti kun rehevä lehto ei peitä niitä taakseen. Moni Oopperan satunnainen kävijä on ihmetellyt että koska nuo tuohon ovat ilmestyneet. Suojelupäätösten ansiosta näitä saamme ihailla jatkossakin.


Kisahalli


Kisahallin kohdalla Linda ylitti Mannerheimintien ja hidasti automaattisesti askeliaan ohittaessaan raitiovaunuhallit ja lähestyessään Humalistonkatua. Paniikki iski äkkiä päälle, niin rajuna että Linda melkein juoksi läheisen Esson myymälään.

Töölön kisahalli, entinen Messuhalli, on yksi niistä pysyväksi koetuista maamerkeistä, jotka eivät koskaan muuta muotoaan. Se valmistui vuonna 1935 monikäyttöhalliksi, jossa näyttelyiden ohessa pidettiin konsertteja, juhlia ja urheilutilaisuuksia. Nykyisellään Kisahalli palvelee hyvin monipuolisesti helsinkiläisiä kuntoliikkujia ja säännöllistä kilpailutoimintaa järjestetään koripallossa, lentopallossa, miekkailussa, nyrkkeilyssä ja voimistelussa.


Carrols - Hesburger



Ilona oli vilkaissut kelloa. Iltapäivä oli ehtinyt jo niin pitkälle, että torikauppiaat olisivat joka tapauksessa sulkemassa kojujaan. Mannerheimintie kulman Carrols mainosti tupla-juustohampurilaisia kympillä, ja Ilona kiepahti sisään.....
Syötyään juustopurilaisensa ja puolet vastenmielisen lötköistä ranskalaisista perunoista Ilona oli tyhjentänyt tarjottimen roskiin, napannut mukaansa iltapäivälehden ja lähtenyt.

Kun Carrols hampurilaisravintolat 1970-luvun puolivälissä tulivat Helsinkiin, Mannerheimintien ja Toivonkadun kulmaan perustettu oli yksi ensimmäisistä. Sittemmin Hese on osannut myyntiniksit paremmin, ja niinpä tässäkin kulmassa toimintaa jatketaan Hesburgerin kylttien alla ja kymmenessä vuodessa tarjousaterian hinta on noussut kymmenestä markasta 6,55 euroon.

Liikepaikka on otollinen pikaruokapaikalle, potentiaalisia asiakkaita kulkee runsaasti päivittäin niillä kulmilla muun muassa matkalla Stadionille, Pallokentälle, Jäähalliin, Kisahalliin ja niistä takaisin. Eli luultavasti hampurilaisia saa tästä kulmauksesta 'ikuiset ajat' , liikekyltti vaan kertoo kellä bisnekset on mennyt parhaiten



Turha sieltä Hesestä enää on sitä Carrolsin akvaariota etsiä, tyhjä paikka pylväiden välissä kertoo missä monni aikoinaan uiskenteli.

Esson huoltoasema



Silti kymmenvuotias Sorella Söderberg ei ollut ollenkaan ujo. Tänäänkin hän oli soittanut reippaasti Ilonan ovikelloa ja marssinut sen kummemmin selittelemättä suoraan olohuoneen ikunaan. Siitä näki Esson huoltoaseman ja Mannerheimintien yli Sallinkadulle – ja ennen kaikkea siitä näki Stadionin tornin, joka kohosi ikuisen tyylipuhtaana pehmeässä iltavalaistuksessa.

Sinä paskamaisen lumisena perjantaina Atte Söderberg ei todellakaan ollut keksinyt montaakaan asiaa joita ei olisi vihannut tai vähintäänkin inhonnut.
....
Hän oli kahlannut auraamattoman pihan poikki läheiselle Essolle ja polttanut kielensä sumpilla, joka oli epäilemättä ehtinyt parkkiintua pannussa yön yli. Siitä kimpaantuneena hän oli heittänyt jo maksamansa kinkkusämpylän tiskille ja marssinut ääneen kiroillen tiehensä

Huoltoaseman paikka on entinen, mutta nimi ei enää ole Esso vaan on muuttunut jo vuonna 2007 ABC Deliksi, eikä kahviosta saa enään sitä yönyli seissyttä sumppia...

Töölön kirjasto




”Ajattelin itse asiassa piipahtaa Töölön kirjastossa etsimässä erästä romaania, jonka olen halunut lukea jo kauan, mutta sitten ajattelin ettei kirjasto varmaankaan ole vielä auki”, Atte selitti vilpittömästi hymyillen. ”Itse asiassa aloin epäillä, ovat kirjastot ylipäätään sunnuntaisin auki, joten yksinkertaisesti käännyin ja tulin takaisin kotiin.”

Vaikka Aarne Ervin suunnittelema Töölön kirjasto Topeliuspuiston pohjoispäässä on valmistunut jo 1970, vieläkin monelle vanhalle töölöläiselle tämä on se Uusi kirjasto. Vanha Töölön kirjasto (entinen kasakoiden upseerikerho) purettiin pois aikanaan hotelli Hesperian tieltä.

Lehtovaara



”Ja nyt Lehtovaaraan”, hän ilmoitti heitettyään salkun takapenkille.
Atte oli varannut pöydän etukäteen, ja Sorella marssi hovimestarin perässäarvokkaasti kuin kanta-asiakas. Hän valitsi paikan selin ikkunaan vaivautumatta edes vilkaisemaan ruokalistaan.
”Mä tiedän muutenkin mitä mä otan. Coeur de filet provençal ja valkosipuliperunat”, hän ilmoitti.
”Se on kyllä aika iso annos”, hovimestari huomautti hymyillen. ”Meillä on tässä lastenlistakin...”
”Kiitos, mutta ei kiitos” Sorella mulkaisi naista äkäisesti.
”Mä jaksan syödä sen minkä tilaan”, hän ilmoitti asetellessaan toppapusakkaansa viereisen tuolin selkänojalle.
Hovimestari naurahti hiukan nolona ja kääntyi sitten Aten puoleen. Tämä kilmoitti yhtyvänsä edelliseen tilaukseen. ”Ettei tulisi annoskateutta.”

Alunperin Viipurista lähtöisin oleva yritys siirtyi Helsinkiin ja tähän Mechelininkatu 39:n kiinteistöön jo vuonna 1940. Se on yksi niistä 'hyvistä ruokapaikoista' joiden ei tarvitse erikseen itseään mainostaa ja joihin on syytä varata pöytä etukäteen.

Niinkuin moni muukin Töölön taloista myös Lehtovaaran talo on tullut siihen ikään, että perusremontti on ajankohtainen. Talo on paketissa mutta ravintola toimii.



Dagmarikatu 7 - Lindan ja Sorellan koti


Linda asui kolmannessa kerroksessa, näköalat kahteen ilmansuuntaan, Dagmarinkadulle ja pieneen puistikkoon. Verhoja ei ollut, ei edes viherkasveja tai koriste-esineitä ikkunalaudoilla. Hannen mielestä se näytti kolkolta, mutta sopi kieltämättä Lindan pelkistettyyn tyyliin.



Aurora Karamzinin huvila (Hakasalmen huvila)



Mika oli tehnyt todella pitkän lenkin, …....
Hän oli kävellyt Töölönlahden rantaa Finlandiatalon takaa ja Aurora Karamzinin huvilan ohi Postitalon kulmalle.

Vaikka Hakasalmen huvila on toiminut Helsingin kaupunginmuseona jo lähes sata vuotta (vuodesta 1911) niin edelleen se parhaiten tunnetaan kuuluisimman omistajansa, Aurora Karamzinin, kotina.

yöpuisto

Aina on joku, joka tuntee pimeiden iltojen salaisuudet.

Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: koti hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12-vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.

Outi Pakkanen : Yöpuisto , Otava 2008








Niemistöjen koti (Tehtaankatu 14)



Hannele Niemistö hidasti automaattisesti askeleitaan lähestyessään kadunkulmaa. Siitä oli tullut hänen ikioma pikku rituaalinsa, tapa jolla hän ikäänkuin tervehti jylhää vadelmanpunaista jugendtaloa. Vaikka hän oli asunut talossa jo yli kaksi vuotta, se näytti aina yhtä kauniilta ja jotenkin salaperäiseltä.
…
Hannelea huvitti, miten hän jokin aika sitten oli huomannut suorastaan loukkaantuneensa nykyisen kotitalonsa puolesta, kun valtakunnan päämedia oli pyytänyt lukijoita valitsemaan kaupungin kauneimman jugendtalon. Tietysti hän oli äänestänyt omaansa, joka ei ehkä edes edustanut aivan tyylipuhdasta jugendia, eikä ollut sijoittunutkaan kymmenen parhaan joukkoon.


Siinähän se seisoo edelleen kuvatun kaltaisena. Tosin niillä kulmilla vuosikymmeniä liikkuneet muistavat talon vieläkin sellaisena likaisen harmaana, jollaisena se murjotti vuosikaudet monen kiusaksi. Onneksi se ja useat muutkin Tehtaankadun varrella olevat talot on ehostettu uudelleen 'vahan värikartan' mukaiseen kuosiin.

Virpi Saaren asuintalo (Tehtaankatu 12)




Neitsytpolku



Hannele meni sulkemaan työhuoneen ikkunan, jonka Mikael oli jättänyt auki aamuisen voimistelutuokionsa jälkeen. Neitsytpolku oli kapea katu, mutta sumu oli edelleen niin tiiviin valkoinen, että vastapäinen talo tuskin erottui sen takaa.

Tehtaankatu




Puistot



Rasmus maleksi Neitsytpuiston kallioille. Hän viihtyi paljon paremmin siellä kuin kadun toisella puolella isommassa Vuorimiehenpuistikossa, joka oli hänen mielestään pelkkä kakaroiden leikkipaikka. Kaiken lisäksi siellä oli naurettava kyltti, jossa kiellettiin lintujen ruokkiminen...




Hemingway's

Hemingway's Hietalahti Helsinki, Hietalahdenranta 11

Nyt siivotaan mökki ja lähdetään jonnekin juhlimaan, Roope ehdotti iloisesti. - Mikään ei ole niin tylsää kuin omalla duunipaikalla dokaaminen. Mennään vaikka Hemingway'siin tonne torinkulmaan. Mä tarjoan – ainakin ensimmäisen kierroksen.

Hemingway's on ravintolaketju, jonka baari/kahviloita löytyy 13 paikkakunnalta, Helsingistäkin neljä. Itse luonehtivat ravintoloitaan mukavaksi sekoitukseksi suurta maailmaa ja kotoisen tasokasta kantapubia. Siellä voit kuluttaa aikaasi ja nauttia olostasi selaillen päivän lehtiä huurteisen oluen tai kahvikupposen kera.

Aleksanterin teatteri



Ensin Roope päätti kävellä Albertikadulle Aleksanteri teatterin eteen ja hypätä siitä bussi neljääntoista, mutta jo toria ylittäessään hän tuli ajatelleeksi, ettei matkaa olisi ollut kuin muutama pysäkinväli.


Vaikka tämä 1880 käyttöönsä vihitty rakennus onkin alkuperäiseltä nimeltään Helsingin Venäläi­nen valtiolli­nen Aleksanterin teatteri (Gel­singforsski Russki kazjonnyi Aleksan­drovski teatr) , niin valtaosa vanhoista helsinkiläisistä tunnistaa sen vieläkin Oopperana (tai vähintäänkin Vanhana Oopperana) sillä vuodesta 1919 vuoteen 1993 se toimi Suomalaisen Oopperan päänäyttämönä.

Aleksanteri teatteri palsi talon viralliseksi nimeksi uuden oopperatalon valmistumisen (1993) jälkeen.


Pyhän Henrikin aukio



He olivat pysähtyneet Pyhän Henrikin aukiolle, eikä Rasmus ollut huomannut poikia, ennen kuin tunsi tönäisyn selässään. Hän oli juuri kerännyt kirkon aidan vierestä Rambon tavallista runsaammat jätökset kakkapussiin. Hän ponnistautui ylös. Pussi höyrysi lämpimänä kädessä.

Kaivopuiston kulmassa, Tehtaankadu ja Itäisen Puistotien rajaamalla kulmatontilla sijaitsee sataviisikymmenvuotias 'ulkomaalaisten kirkko' eli katolinen Pyhän Henrikin katedraali. Sen eteen jäävää aukiota, 'toria', on jossain vaiheessa alettu kutsua Pyhän Henrikin aukioksi. Tätä kautta kulkee monen Eiran, Kaivopuiston ja Ullanlinan asukkaan koiran ulkoiluttamisreitti.